Pelokas: Ensikohtaaminen

 

Soundtrack: Hannah Grace - I praise you (piano version) 

Kevät aurinko saa minut siristämään silmiäni ja alaselkääni koskee. Olin nähnyt pahoja unia, joiden tunnelma seurasi minua aamupuuhissani. Olin laiskotellut taas jooga-harjoituksissani. Jooga on vain niin tylsää, vaikka tiedän, että se selkeästi auttaisi selkäkipujeni kanssa.

Huokaisen ja istahdan olohuoneen lattialle venyttelemään. Aloitan reisistäni ja kurotan käsiäni kangerrellen kohti varpaitani. Päivän tehtävät ahdistaa, en ole taaskaan ollut tarpeeksi aikaansaava, puhumattakaan luovuudesta. Aurinkokin on liian painostava ja terävä. Auringonsäteet irvailevat minulle, huomauttavat pölystä ja laiskuudestani.

Kaikkea tätä mietin samalla, kun hän hivuttautuu huomaamattani huoneeseen. Lopulta hänet huomataan aina, siitä hän pitää huolen. Saan kylmiä väreitä, arvaan niiden tulevan hänestä, mutta en uskalla päästää irti varpaistani ja tarkistaa. Sen sijaan kysyn häneltä nostamatta katsettani lattiasta:

"Mitä sä täällä teet?"

"Sinä kutsuit minut", hän vastaa pehmeästi. 

Tunnen hänenlaisensa liiankin hyvin – hän on kuin läheisin ystäväsi, joka tuntee sinut perinpohjin, joka osaa painaa oikeita nappuloita, jotta raivoistuisit ja jolle et koskaan voi valehdella, koska he tunnistavat jokaisen hermostuneen liikkeesi. Ainoa ero on se, ettei hänessä ollut ystävän lämpöä. Joka kerta hän näyttäytyy erilaisena: joskus minulta ja joskus isältäni, joka huutaa liian kovaa ja liian usein, ja toisinaan hän näyttää siltä mieheltä, joka kouraisi minua takaapäin juhlien päätteeksi ja joskus hän on vain musta varjo.

"Mitä sä haluut musta nyt?", puuskutan käsieni alta, jotka edelleen puristavat varpaitani. Halusin olla rennomman kuuloinen, antaa hänelle kuvan, ettei hän pysty vaikuttamaan minuun, ettei hän pääse ihoni alle, mutta hän ei vaikuta välittävän äänensävystäni ja jatkaa:

"Kuten sanoin, sinä kutsuit minut, joten kysymys kuuluu, mitä sinä haluat minusta?" 

Olen varma, että hän yrittää manipuloida minua. En ole koskaan pyytänyt häntä tulemaan. Miksi antaisin hänen tulla vapaaehtoisesti kotiini? Sitä paitsi venytykseni oli nyt muuttunut kivuliaaksi sykkeeksi selässäni ja halusin päästä hänestä nopeasti eroon. Olin väsynyt ja kiukkuinen ja tehtävälistani odotti aloittamista. Lopulta päästän irti varpaistani ja katson muodonmuuttajaa silmiin ja tokaisen:

"Sä et oo totta. Vittu, sä oot vaan mun mielen sairas tekele, joku vitun haamu!" 

Hän ei välitä uhostani, hän vain on ja katsoo minua, kuten terapeutit katsovat potilaitaan tyhjä, odottava katse silmissään. Miksi hän ilmestyy elämääni kerta toisensa jälkeen? Ajattelenko, että hän paljastaa minulle uusia oivalluksia itsestäni, jotain totuudenmukaista ja salaista, jota olen yrittänyt tukahduttaa? Ei minussa ole mitään salaista, kaikki tärkeä lukee minun tehtävälistassani!

”Minulle on yhdentekevää olemassaoloni tarkoitus, mutta olen sinun ja sinä kutsuit minut, joten mistä haluaisit aloittaa?”

Tuhahdan ja käännän hänelle selkäni kompuroidessani alaspäin katsovaan koiraan. Hengitän sisään ja ulos viisi kertaa, niin kuin minulle on opetettu. Mutta kun avaan silmäni, haarojeni välistä minua katsoo Pelko. 

 

Sandhja | Leap of Faith

 
P1000848.JPG
 

Hello friends and friendly strangers!

I am happy to present my first blog post ever. It has been a long time coming, but at last, we are up and running. I feel just like in the picture above standing at the edge of a cliff; unaware and vulnerable to what's to come during this leap of faith. Now I have mustered enough courage to finally go through with this blog - and it feels supah good!

I recently returned from a 6 week travel through Miami, Mexico and Guyana. In this Journal category I will be sharing some of my experiences and thoughts on the things I've seen and done during my trip. 

To get more information on the three different blog categories, visit the About section of this website.

Welcome on board. More posts coming soon!

Love, Sandhja